Kieltojen luvattu maa. Suomi.

Tämä maa alkaa vajota jonnekin pohjattomaan kieltojen kaivoon, josta ei taida kohta enää olla mahdollista nousta.

Kieltoja satelee sieltä, täältä ja tuolta - milloin mistäkin valtaapitävien linnoituksista. Panee miettimään, missä on niinkutsuttu demokratia. Kansanvalta.

Tämän maan valtaapitävä kansa näyttäisi löytyvän ministeriöiden virkamiehistä, kabineteista ja omaa uraansa ajavien kahvipöytäkeskusteluista.

"Meillä on ollut nyt pikkuisen liikaa otsikoita tästä aiheesta ja minä en haluisi enää joutua vastaamaan median kysymyksiin vastuuta kantavana virkamiehenä/naisena. Lain valmistelu käyntiin ja nopeasti, jotta saadaan tämäkin kiellettyä yhteiskuntaa rappioittavana tekijänä, muuten uskottavuuteni päättäjänä on kyseenalaistettu."

Meillähän on nimellisesti oikeistolainen hallitus, jonka naruja taitaa silti vedellä vasemmistolainen virkamieskunta. Lain valmistelijoilla on aina kiire, johtuen esitysten valtavasta määrästä. Valmistelu vaiheessa puuttuu maalaisjärki ja valiokunnissa istuvat eivät osaa tai ehdi syventyä ajattelemaan lakiesityksen dilemmoja, sovellettavuutta tai sen tasa-arvoisuutta, järkevyydestä puhumattakaan.
Laki tippuu raakileena kansanedustajan pöydällä olevan näyttöön vaatien painamaan punaista tai vihreää. Jossain pöydän paperikasan keskellä itse äänestyksen kohde on saanut niskaansa uusia äänestyksen kohteita saamatta osakseen silmäystäkään.

Jokainen uusi kielto syö pohjaa kansalaisen perusoikeuksilta, ajaen yhteiskuntaa kohti valtion täyttä holhousta. Miten kaukana, tai paremminkin lähellä, me oikeasti olemme niiden valtioiden yhteiskunnallista järjestystä, joita kansainvälinen yhteisö ja maamme virallinen kanta arvostelee?

Nyt on parina viime vuotena kielletty tai suunniteltu kiellettäväksi tupakointi tai sen näkyminen televisiossa (?!?!?), nuuskan myynti, käsiaseet, seksin osto, oluen tarjouskauppa, alkoholijuomien mainonta, alkoholituotteiden myynti urheilutapahtumissa, muistelmien tekeminen mikäli niissä puhutaan poliitikon arkirutiineista, sananvapaus mikäli puheenaiheena on poliitikon arkirutiinit, omistaja-työntekijän oikeus saada osinkoja omistamastaan yrityksestä (tähän tulen palaamaan toisessa kirjoituksessa piakkoin) ja monta monituista muuta asiaa.

Epäusko tämän maan asioiden tilasta saa minut miettimään yhä vakavammin maasta poistumista.

Miksi esi-isiemme verellä maksetusta maasta, jota kodiksi kutsutaan, kasvaa päivä päivältä enemmän kieltoja asettava suljettu osasto?